Eli meidän perheeseen kuuluu Ikkä, Ääti ja Emila, ainakin noin EMilian sanoin 🙂 Se viime viikolla oppi sanomaan nyt nuo ja viime viikolla toisti niitä useinkin, mutta nyt uutuuden viehätys on hieman laantunu. Mutta monta kertaa päivässä kysyy että "Ikkä?" ku rapusta kuuluu joku kolahdus tms. Että ei ollu lapsen ensi sana äiti, vaan ehkä noin 25…. 😉 Muutenkin sanoja tulee koko aka lisää. Ja se yrittää välillä ihan tosissaan selittää jotain ja toistaa ja toistaa, mutta tyhmä äiti ei vaan ymmärrä…. Joskus se itte korjaa ääntämistään, kun huomaa, että meni väärin. Se myös osaa luetella ainakin kymmenen eläimen äänet 🙂 Ja kukko sanoo kukko-kii, mikä on kanssa kolmitavunen ton Emilan lisäks. Ku vähän mietin, että kuulenko jotenki väärin ton sen nimen kun se on jo kolmitavunen, mutta en sitte vissiin.
Viime yönä oli taas outous sarjassamme "mitä ihmettä tuon lapsen päässä oikein liikkuu?". Aamulla kuulin ku se alko ääntelehtii ja menin Emilian huoneeseen, mutta ovelta huomaan että se ei olekaan tavanomasesti pystyssä vaan änisee pitkälleen. No en mee sitten sen peremmälle kun aattelen että äniseekö se unissaan vielä vai mitä. No hetki menee ja alkaa kuulua että pois, pois…. Meen sitte taas uudestaan, kun kuvittelen että se haluaa siis sängystä pois. Mutta ei vieläkään se oo pystyssä siellä vaan huutelee makuultaan pois, pois…. Kun meen sitte kattoon sitä, niin hetken aikaa menee ennen ku tajuan että MITÄH?!? Se lapsi on siellä sängyssä selällään ilman sukkia, ilman yöpukua ja vaippa puolittain auki ja repii sen toista puolta pois, pois…… Siis mitä ihmettä? No sukat se on usein aamulla ottanu pois herätessään, mutta siis yöpuku ja vaippakin?!? Markus sitte päivällä soitti ja sano, että sillä oli ollu yökkäri pois jo yöllä ku se oli käyny Emiliaa hyssytämässä. Että tämmönen tapaus 🙂 Nyt sillä oli vielä vaattet päällä ku kävin sitä kattoo….
Viikonloppuna kun oltiin viemässä joulukukkia ja paketteja ystäville ja sukulaisille, niin Emilia näki monenmoista kissaa. Ensimmäisestä kissasta se ei niin välittäny, mutta ei mitenkään huutanukkaan. Sitte ku mentiin mun siskolle jolla on kaks kissaa, tosin toista ei juurkaan näkyny, niin siellä Emilia ei ekaks taaskaan oikein kissasta pitäny. Sitte ku se siinä vähän tottu ja kehoteltiin sitä paijaamaan kissaa niin se rohkeana tyttönä käveli noin kolmen metrin pä’ähän kissasta ja paijas siinä kohtaan (siis paijas ilmaa…..) ja kauheeta vauhtia takasin. Ja koko aika maaniteltiin sitä paijaamaan kissaa ja välimatka koko aika pieneni ja pienei ja lopulta se sitten ihan oikeesti silitti kissaa ja monta kertaa, eikä ollu minälläänsäkkään! Se vaan paijas aluks kissaa naamasta, että kissa ehkä oli, mutta pikkuhiljaa se ihan silitteli sitä vartalostakin 🙂 Että eiköhän se tästä. Sitte käytiin mun serkulla jolla on emiliaa n. puoli vuotta vanhempi poika. Siellä Emilia meni ja leikki ihan toisissa huoneissa eikä ollu meistä moksiskaan vaikka oltiin olkkarissa. Kävi se meille aina leluja välillä näyttämässä, mutta ei yhtään sen enempää. Että ihan kiva sekin.
Mutta tämmöstä täällä 🙂
Heidin Höpinät 