”Ei kai….”

Emilialla on "ei kai"-kausi. Oikeestaan aikasemmin oli ihan mahoton "enkä" ja "haluan" aika, että kyllä meinas jo peliverkkarit ratketa pariin kertaan. Laps siis heittäytyy lattialle kiemurtelemaan ja huutaa esim. "HALUAN PUUROA, KOVA NÄLKÄ!" VAikka minuutti sitten oli lopettanu aamupalan syönnin… Tai jotain muuta vastaavaa. Oli pientä testausta sillon ilmassa…. Onneks toi haluamiskausi oli aikasta lyhyt ja nyt toistaseks taas kadonnu. Mutta toi enkä on vielä enempi tai vähempi koko aika läsnä. Ja se enkä oli joka asiaan: syömiseen, vessaan, pukemiseen ja ihan joka asiaan….. No ehkä jos olis kysyny jätskistä, niin se olis varmaan ollu Joo….. Ja sitte ku se heittäyty semmoseks löysäks spagetiks lattialle niin pue siinä nyt lasta sitten silleen nätisti hermostumatta….. Nyt se on onneks taas pikkasen rauhottunu ja toi enkä on muuttunu Ei kaiksi….. Ja suht hyvin sujuu sitten loppujen lopuksi kaikki, eikä emilia esitä enää löysää spagettiakaan. Välillä toki syöksyy keskellä lattiaa "nukkumaan" kun pitäs jotain tehä, mutta oon aatellu että maatkoon siinä sen aikaa ku makaa ja sitte taas toimitaan. Koska siinä menee hermot meillä molemmillla, kun mä alan jotain matoa koittaa kantamaan pöntölle…. Ei se siinä kuitenkaan iän kaiken makaa vaan aika pian huomaa, ettei toi äiti meinaakaan mua kantaa vaan mun on hitsi vie itte noustava ja käveltävä…. tai avattava tarrat kengistä tms….

Emilia nukkuu tosi hyvin tossa uudessa laidattomassa sängyssä. Tosin se on alkanu herää aikaseen eli viimestään kaheksalta, mutta jää illalla nukkumaankin aikasta hyvin. Viime yönä kömpi sieltä vessaan pissallekin. Aamusin se tulee meijän makkariin ja kiipee siihen MArkuksen puolelle ja on nyt parina aamuna ottanu mun hyllystä semmosen neuleohjelehden mitä se on lueskellu ja köllötelly…. Tänään se haki hyllystä mullekin oman kirjan mitä mun olis pitäny lukea 🙂 Alussa se yritti ihan väkisisin aina saada mut hereille istumalla mun pään päällä tai kiskomalla peittoa pois, mutta nyt on köllötelty vielä vartin verran meijän sängyssä. Siitä on jotenkin hauskaa maata siinä Markuksen paikalla ja olla sen tyynyllä 🙂

Eilen oltiin käymässä kattomassa Emilian uutta pikkuserkkua. Emilia olis niin kovasti ollu koko aika pussaamassa ja paijaamassa sitä vauvaa. Just sen äitin kanssa puhuttiinkin että mikä ihme niissä pienissä, ilmaa holtittomasti huitovissa pötkylöissä lapsia kiinnostaa, kun päiväkodissakin kaikki lapset aina "hyökkää" siihen vauvan ympärille sitä paijaamaan.

Ja sitten vielä viimeisimpänä: sain nyt vihdoin ja viimein haettua hoitovapaalle jatkoa ja vapaata on nyt siiheks ku emilia täyttää kolme!!!